Yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan jos odotamme huippufiiliksiä, laimeampi olo on pettymys. Onnen tunteiden tietoinen tavoittelu voikin vähentää onnellisuutta. Koska ilon tunne isoistakin voitoista kestää vain hetkisen, kannattaa etsiä hyvää myös itse prosessista.

Tämän elämänfilosofian äitini on omaksunut. Eräässä haastattelussa häneltä kysyttiin mikä on yli seitsemänkymppisen balettimestarin ikuisen liikunnallisuuden ja hyvän olon salaisuus? Virvan sanoin: Maine ja menestys on toisarvoista ja häilyvää. Elämän tarkoitus on olla täällä toisiamme varten. Body positive suuntautunut tanssinopetus tuo parhaimpia onnistumisia ja säilyttää tanssin ilon läpi elämän.

Vauraus, kauneus tai maine eivät näytä tuovan hyvinvointia, vaikka juuri niitä olisikin tavoitellut. Rochesterin yliopiston tutkimus vuodelta 2009. Onnistumiset ihmissuhteissa ja henkilökohtaisen kasvun alueella sen sijaan tuntuvat lisäävän tyytyväisyyttä.

Koen, että olen syntynyt tanssikouluun. Se on ollut minulle tavallaan itsestäänselvyys joskus jopa taakka, vaikka ymmärrän sen olevan arvokas perintö. Aikuisiän haaveeni oli tehdä tanssistudiosta omannäköiseni. Kävelin päivittäin Klingendahlin rakennuksen ohi matkalla poikani eskariin. Ja siinä rakennuksen kulmassa minulle tuli aina niin hyvä fiilis. Etiäinen. Balettikoulumme oli nimittäin vuosikymmeniä aiemmin toiminut tässä rakennuksessa ja tässä samaisessa kulmassa tosin toisessa kerroksessa. Lapsuuden muistot niiltä ajoilta olivat lämpimät. Muistan esimerkiksi perjantait kun ostimme kadun toisella puolella olevasta ruokakaupasta Maailman vahvin nalle- lehden ja sain viettää aikaa tanssikoulun opettajien huoneessa. Hah, elämää ennen Ipadeja ja älypuhelimia. Muistan kuinka hienoa oli sieltä kuunnella tanssitunnin ääniä, nähdä teini-ikäisiä tanssijoita ja kuulla heidän rupatteluaan ja iloista naurua pukuhuoneesta.

Ei siis vain tanssinäytökset ja oma tanssinpolkuni vaan ihan tavalliset arjen hetket. Ne ovat jääneet kultaisina mieleeni. Tämä onnentunne valtasi minut rakennuksen äärellä ja se oli tavoitteeni uudessa haaveitteni hyvän olon tanssitilassa.

En osannut kuvitella, että tila jota olin katsellut olisi saatavilla. Ja kun sen sain selville alkoi jännittävä syksy, jonka lopputuloksena valmistui unelmieni tanssikoulu. Siitä on nyt kolme vuotta.

Joo olen tanssinut samassa koulussa jossa Madonna ja New Yorkissa, Lontoossa ja vaikka missä. Se on kyllä mageeta, mutta parasta on tulla omaan tanssikouluun ystävien kanssa tanssimaan ja tavoittelemaan yhteisiä tanssionnistumisia.

Pelkkää ruusuilla tanssimistako?

Rakas ystäväni sanoi minulle taannoin, että ärsyttää kun ihmiset aina vastaavat kysymykseen: mitä sinulle kuuluu? Hyvää kuuluu. Eihän näin aina ole. Tämäkin kuuluu elämään.

Viime vuosina olemme kohdanneet mieheni kanssa monta menetystä. Suru on koskettanut syvältä. Välllä minua on täytynyt houkutella ylös sängyn pohjalta. Välillä olen itkenyt kävellessäni tanssitunnille. Kuitenkin tanssi ja tanssiyhteisö antoi minulle voimia ponnistaa eteenpäin. Sanoja ei tarvittu. Vähitellen olen saanut voimani takaisin. Tanssista saan aina voimani takaisin! Liikuntaterapiaa parhaimillaan. Eikä vain suunnattuna opettajalta oppilaalle vaan yhtä lailla toistepäin. Olen valinnut tanssiseurani erittäin hyvin.

Yritän rakastaa itseäni katsoessani peilistä kuvaani. Älä keskity vikoihin vaan katso kokonaisuutta, äitini aina sanoo. Käytetään kallisarvoinen aikamme muuhun kun oman kehon kritisoimiseen.

Äitini puhuu aina itselleen. Koko nuoruuteni pidin tätä niin nolona. Aikuisena luin tutkimuksesta, että puhumalla itselleen joka päivä kauniisti oppii parhaiten hyväksymään itsensä juuri niin kertakaikkisen upeana kuin on. Grandma is so wise.

Elämässä on aina varjoja, mutta ne lankeavat taaksemme. Kuulemme kaikuja, mutta ne hiipuvat. Joskus unohdamme muttei aina.

Älä anna vastoinkäymisten lannistaa. Hyväksy vain se mikä on väistämätöntä ja kysy joka aamu ääneen tai hiljaa itseltäsi mikä tekisi sinut onnelliseksi. Se on paras tapa elää, koska siten päättää herätessään, että kaikki järjestyy lopuksi. Mutta jos ei järjestykään? Sitten loppu ei ole vielä tullut.

" Vaikka olisi ollut minkälainen päivä, kun astun tanssisaliin kaikki murheet ja stressi unohtuu. Tanssi vie mennessään. Tanssi tuo niin paljon hyvää oloa oloon ja arkeen, sekä auttaa jaksamaan. Plussana ihana Kabanovin tanssiyhteisö. Sille ei löydy vertaista. "- kävijä palaute

Ajattele arjen onnistumisia ja vaikeuksia välietappeina ei perille pääsemisenä. On opittava mitä on olla ihminen. Näin grandma minua neuvoo ja lohduttaa.

Kuva perhealbumista