Rakas mun elämä. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Haluan kiittää sinua kaikesta mitä olet polulleni järjestänyt.

Parahin nuori Irina. Haluan kertoa sinulle, että kaikki järjestyy.

Montako hetkeä meni ettet ala-asteella uskaltanut sanoa, että et näe mitä liitutaululla lukee? Kärsit hiljaa heikon numeron ja torut. Sitten vihdoin kerroit kotona ja sait silmälasit. Jossain vaiheessa halusit liikkeen ikkunassa näkemäsi ihanat design lasit. Päädyit käyttämään niitä itkien puoli vuotta ja sitten hankit sellaiset kun kaikilla muilla. Et halunnut olla sen alituisen naurun ja ”uppopalloilija”- pilan aihe. Tiedän, että sinuun sattui muiden pilkka. Haluan kertoa sinulle, että usean vuosikymmenen kuluttua näet silmälasiliikkeessä vastaavat ja ostat ne aikailematta. Olet sillon trendikäs. Ihminen joka uskaltaa olla oma itsensä ja vähät välittää muiden katseista. Olet ylpeä, että sinut huomataan.

Yläasteen luokkakuvassa sinua luultiin opeksi. Olit tosi nolona, mutta vuosikymmeniä myöhemmin olet ylpeä tanssijan ryhdistäsi ja kuulet usein, että kyllä tanssijan aina erottaa liikesulavuudesta ja ylväästä ryhdistä. Muut ne siellä lysyssä istuivat. Kiitos tanssi!

Älä pelästy siitä, että yo äikkä menee kehnosti. Sinusta tulee tästä huolimatta bloggari. Kaikki järjestyy ja opit matkan varrella.

Se kerta, kun ulkomainen tanssikurssin pitäjä kutsui sinua koko kurssin miss Piggyksi. Olipa hauskasti sanottu. Älä huoli. Sinusta tulee upea. Lähdet opiskelemaan ulkomaille tanssia ja myöhemmin sinusta tulee tanssitehtailija. Opiskellessasi New Yorkissa sinulle annetaan jopa malliagencyn käyntikortti.

Kuva kotialbumista.

Äitisi sanoo sinulle, että mörköjä ei ole olemassa. Älä usko. Niitä on! Selviät kerta toisensa jälkeen kunhan keräät kaiken rohkeutesi ja katsot mörköä silmiin ja sanot pöh.

Ne hetket, kun itkit sitä ettei ollut rahaa ostaa tai tehdä samoja juttuja kuin muut. Älä välitä, kaikki järjestyy. Et jäänyt mistään paitsi. Älä koskaan unohda miltä puute tuntui. Sillä tavoin voit pienillä teoilla auttaa myöhemmin muita pärjäämään ja osaat itse aina arvostaa sitä mitä on.

Älä itke pojan perään. Hän ei ansaitse itkuasi. Kaikki järjestyy. Ei heti, voi kestää kauankin, mutta sitten kun olet valmis vastaanottamaan sen mikä sinulle on tarkoitettu. Jonain päivänä näet sen pojan läpi. Olet kiitollinen, että hän vapautti sinut elämään sitä elämää joka sinulle oli tarkoitettu.

Ja kun sattuu jotain noloa, hei uutisena, kaikille sattuu! Et ole ainoa. Unohda. Älä jää vatvomaan. Ei muutkaan jää. Mokaaminen on ok.

Et ehkä ole teiniaikana se suosituin tyttö ja balettiluokkasi tähti, mutta päättäväisyydellä saavutat sen mitä haluat. Muista ylpeydellä aina miten vanhempiesi yllätykseksi osallistuit laulukilpailuun olemattomilla laulutaidoillasi ja sinulle tuntemattomalla laululla, koska siinä oli ”niin kauniit sanat”. Kuinka opastit ammattisäestäjää, että säestys menee väärin, koska olit mielessäsi kuvitellut sävelen toisenlaisksi. Lopulta säestäjä oli poistunut ja jättänyt lavan yksin sinulle. Se tunne! Kysyttäessä ”miten meni” vastasit, että hyvin meni. Lauloit kuulemma ainakin kovaa ja selkeällä äänellä. Voi olla että sinua ei valittu musaluokalle, mutta laulusi muistetaan pitkään. Älä vertaa itseäsi muihin. Kulje omaa polkuasi.

Ja minkälaiseksi minä kasvoin?

Kolmasluokkalaisen tiukka analyysi äidistään: piposi on kakskymppisen, takki kolmikymppisen, kengät sun oman ikäisten. Miksi sä käytät niin monia kasvorasvoja? Ne vanhat silmälasit oli paljon paremmat. Ai ne mitkä sinä kulta rikoit? Ai niin unohdin. Oikeestaan nää sun uudet onkin ihan ookoot ja trendikkäät.

Yksi päivä kotona kuulin keskustelun kaverin kanssa. Arvaa kuinka vanha mun äiti on? Keskustelun viimeinen virke. Eikös mun äiti oo paljon nuoremman oloinen. Sehän tanssii. Lämmin kiitos poikani. Jatka samaan tyyliin, pärjäät elämässä kyllä.

Äiti on tanssitehtailija, taiteilija, vaikka mummin mielestä äidistä olisi tullut myös loistava komedienne suurille lavoille. Heikin mielestä äidistä olisi tullut kannustavassa matikkaympäristössä loistava tuotantotalouden diplomi- insinööri ja mun mielestä äidistä olisi voinut tulla vaikka cheerleaderi. Äiti sanoo, että musta voi kanssa tulla ihan mitä mä itse haluan ja päätän. Tärkeintä on omata hyvät tavat ja rohkeus.

Kaikki luulee, että äiti on aina reipas oman tiensä kulkija. Kyllä se välillä itkee. Sitä harmittaa, kun osa ei ymmärrä sen taidetta ja on kuulemma raskasta jatkaa. Me aina sanotaan sille, että älä välitä kiusaajista. Oikea taide vaatii oikeanlaisen yleisön. Mummi sille aina opettaa, että taide ei ole opitun kopioimista vaan uuden luomista. Oman tiensä kulkeminen on vaikein, mutta ainoa oikea reittivalinta. Se tykkää eniten siitä, kun ihmiset saa fiiliksiä sen tansseista ja hyvää mieltä tanssitunneista. Se tekee kuulemma sellaisia tansseja joita itsekin haluaa tanssia. Joskus me jorataan yhdessä, äiti innostuu aina Michael Jacksonin biiseistä.

” Mitä rohkeampia päätöksiä olen elämässä uskaltanut, sitä onnellisemmaksi olen tullut.”

Äiti halusi lapsena kioskin myyjäksi sitten näyttelijäksi, mutta kuitenkin se lähti opiskelemaan tanssia. Sitten äidiltä meni monta kertaa polvi. Onneksi hän saa nyt samaa lääkettä polvivaivaansa kuin yksi kuuluisa änäri jääkiekkoilija. Äiti muuten kannattaa eri joukkuetta kun minä. Ihan hirveetä. Mutta eihän se mistään muusta urheilusta kun tanssista ymmärräkään. Pleikkapelaamisessakin se on ihan noob. Äiti kerää taidetta, se on sen lapsuuden haave, tykkää kukista ja on hyvä leipomaan. Sen supervoima on, että se saa kaikki aina innostumaan.

Äidin kanssa on hauska laukata jalkakäytävällä. Sitä ei yhtään haittaa, että on aikuinen ja pitäisi kävellä aikuismaisesti. Äidille pitää antaa usein luovia mietintähetkiä. Se katsos tekee silloin tanssitaiteellista suunnittelua.

Aina kun telkusta näkyy New York äiti herkistyy ja rupeaa muistelemaan tanssiaikojaan siellä. Kuinka se asui tuolla ja siellä, hiphoppasi aitojen hiphoppareiden kanssa, tuli ryöstetyksi ja kaikkee muuta mitä se siellä koki ja näki. Joojoo. Mä tiedän jo, että jokaisen tulisi nähdä maailmaa ja avartaa tietouttaan.

Ja nämä hetket! Niitä ei voi etukäteen tietää. Ja kun värähdys tuntuu sydänalassa ole onnellinen. Elämä on tässä.

Tämä viikko. Tiistaina klo 13:47 viestittely: Olen kipeä en pääse tunnille, harmittaa. Paranemisia ja aurinkoajatuksia. Kiitti. Onneksi ulkona on hieno ilta-aurinko heh heh.

Minä niin tykkään, kun mun oppilailla on samanlainen huumorintaju. Mikä rikkaus! ”Ni se piti vielä sanoa, että oon kyllä ihan äärettömän kiitollinen että Tanssitehdas on olemassa. Tanssimiseen palaaminen nimenomaan teidän kanssa on ehkä parasta mitä oon tehny Tampereelle palaamisen jälkeen.”-K

Kiitos viesteistä. Ne kertovat, että tein oikein kun lähdin luomaan yhteisöllistä tanssikouluhenkeä ja kunnianhimoista tanssia tanssitehtailijana. Tanssi teki minusta sosiaalisen ja pärjäävän. Kiitos elämä.

Joskus katson kämmenestä elämänviivaani ja ihmettelen miksi se katkeaa ja sitten yhtyy vieressä polveilevaan viivaan. Ajattelen, että se viereinen polku on seurannut edesottamuksiani läpi nuoruuden ja nyt se on päättänyt, että olen keski-ikäisenä valmis vastaanottamaan sen mikä minulle on tarkoitettu.

Jouluterveiseni teille tulee hääpuheeni myötä. Sitä ei tiedä kuka on ennen kuin löytää kotinsa. Kiitos pikku H ja iso H.

Kiitollisena äitiydestä. Kiitollisena tanssista. Kiitollisena ystävyyksistä. Rakkautta.

” Elämä antaa silloin tällöin mahdollisuuden tarttua onneen. Tilaisuuksia ei tule paljon, joten ne on osattava ottaa vastaan. Rakkaus ei ole sen järkevämpää aikuisena kuin nuorempanakaan. Se on otettava vastaan ja hyväksyttävä, että elämä menee sekaisin. Mutta suurin kaikista on rakkaus.

Heikki. Minä rakastin sinua ensi kirjeestä lähtien. Arvostan hyvää sydäntäsi, älykkyyttäsi, rauhallisuuttasi, rohkeuttasi. Kykyäsi toimia ja tarttua hetkeen.

Pidän meistä yhdessä. Ja pidän myös itsestäni ennemmän kuin koskaan. Sinä saat minut kukoistamaan ja iloitsemaan siitä kuka olen. Ymmärrän, että olen saanut jättiläismäisen lahjan. En kuitenkaan pahastu jos silti joskus saan lahjaksi arvokäsilaukkuja.

Kiitos kun rakastat minua juuri sellaisena kun olen. Tulee mieleeni runoilija Edith Södergranin sanat: Itsevarmuuteni johtuu siitä, että olen löytänyt ulottuvuuteni, minun ei sovi tehdä itsestäni pienempää kuin olen.

Toivon rakas, että yllytämme toisiamme huikaisevaan kasvuun, yhdessä.

Heikki rakas. Olet miehistä parhain.”

Kuvaaja Jana Machackova-Oey