Mitä vähemmän voin hallita sen vapaammaksi tulen. Se on luottamusta, että käy juuri miten pitääkin. Mutta kuten nykyään ensin sanotaan: Pese kädet ja pidä turvaväli. Suojaa, eristä ja olethan myös varuillasi. Tarkat ohjeet on annettu. Samalla elämä kuitenkin muistuttaa olemaan aktiivinen ja kehottaa altistamaan itseään myönteisille sattumille.

Tanssikoulu täyttää 50 vuotta. Juhlistamme sitä valokuvanäyttelyllä.

Kabanov Tanssitehdas pumpuliplikkojen jäljillä. Ihan starana - 10.11.-25.11.2020 Finlaysonin alueen Vooningissa. Väinö Linnan aukio, Tampere.

Avoinna ma-pe klo 11-17 ja la-su klo 12-16. Vapaa pääsy.

Valokuvaajana Jana Machackova-Oey.

Mikään ei olisi mukavampaa ja nostaisi juhlatunnelmaamme, kuin sinä, jos ehtisit meitä näyttelyyn moikkaamaan. Nähdäänhän pian.

Se oli uni. Tiedättehän jo sen aiemmasta blogikirjoituksestani. Unessa sain idean tästä juhlanäyttelystä, mutta todellinen alku oli jo paljon aiemmin tunteessa, että jokainen taiteilija ansaitsee 50- vuotis taiteilijajuhlansa.

Oppini tanssitehtailijana. Menestyksen mittari ei ole se mitä saavuttaa vaan kenen kanssa saa sen jakaa. Olen sydänkiitollinen Kabanovin tanssiperheestä. Meitä on jo niin paljon. Joskus selatessani tyttöjen nimiä pysähdyin jokaisen nimen kohdalla, sillä mieleeni tuli aina uusi ja uusi tanssitytön muisto.

Tanssikoulu on vuosien varrella kasvanut, pienentynyt ja kasvanut. Nyt se on pieni, mutta sydän on suuri. Toivon, että vien tämän onnistumisen tunteen pitkälle tulevaisuuteen. Vaikka tanssi on äidin ja mun rakkaus niin ihmiset ovat kuitenkin aina olleet tärkeämpiä kuin itse tanssi. Haluan kiittää kaikkia tanssijoitamme.

Taide on lepotila. Tanssi tekee arjesta juhlaa. Tanssikuplaa tarvitaan arjessa jaksamisen keskelle.

Suurin oppini tanssitehtailijana ovat olleet kuitenkin epäonnistumiset. Täydellisyyteen tavoittelu ajoi minut loppuun. Vähitellen uskon, että kolhut on kestettävä. Myös oman epätäydellisyyden kolhut. Tanssitehtailijana olo ei olekaan vain selviytymistä vaan kehitystä. On opittava voittamaan pelot, ei pelkästään itsensä takia vaan koko perheen.

Suojaa, eristä ja ole varuillasi. Pese kädet, pidä turvaväli ja käytä maskia. Siitä huolimatta voi onnistua. Sisäinen menestyminen on siis tärkeintä. Siksi tämä juhla on kaikista tanssijuhlista merkityksellisin. Matkan varrella opin, että mitä vähemmän voin hallita sen vapaammaksi tulen. Elämän hauraus ja ihmisen epätäydellisyys. Kun pystymme hyväksymään nämä meistä tulee menestyjiä. Vaikka arjen pyöritys vaikuttaisi kaikkein tärkeimmältä, älä unohda niitä joiden kanssa sen jaat. Siksi tämä juhlanäyttely. Ilman teitä tanssitehdasta ei olisi.

Kohotan maljan 50 vuotiaalle tanssikoululle. Olemme upeita, koska olemme upeita!

Kaikki sai alkunsa yhden naisen unelmasta. Kauan eläköön tanssi. Virvan malja.

Kiitokseni:

Kiitos Hugo. Kultaseni. Keskusteluista ja tarkkaavaisista huomioistasi.

Kiitos Heikki. Näet taiteilijan herkän sielun, tiedät että se tarvitsee kukoistaakseen lujat rakenteet joita rakennat väsymättä rakkaudella. Tanssitehdasta ei olisi viety juhlavuoden kemuihin asti ilman sinua.

Kiitos äiti ja isä.

Kiitos mentorini. Kahvissasi on taikavoimia. Askeleeni on aina pikkuisen kevyempi keskustelujemme jälkeen.

Kiitos kummitädit rakkauden kehästä joka ympäröi minut.

Kiitos ystävät.

Kiitos Jana. Kuvat puhuvat puolestaan.

Kiitos Janika.

Kiitos Minna ja Kai. Olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja luottamuksestanne projektiin.

Kiitos yhteistyökumppaneille. Uskoitte uuteen ideaan ja annoitte tuellanne rohkeutta toteuttaa pienen yrittäjän unelma.

Kiitos elämä, että annat haastetta. Koulusi on kova, mutta sangen opettava.