Takaisin tanssiin! Muistatko lapsuuden ja nuoruuden jazztanssiharrastuksesi? Kuinka kivaa se olikaan! Oletko joskus harmitellut, että tanssi jäi, tai oletko aina haaveillut aloittavasi? Nyt on aika uusille aluille. Kotoilu exit! Iisi- tunnit sopivat tanssin perustaidot haluaville, tanssin aloittavalle ja tanssiin tauon jälkeen palaaville.

Päätin kirjoittaa kuvitteellisen dialogin sen pohjalta mitä olen kuullut aikuisilta harrastajiltamme, jotka ovat aloittaneet tanssin. Koronakurjimuksen jälkeen on hyvä tehdä uusia alkuja ja antaa itselleen mahdollisuuksia.

Ette arvaa kuinka paljon mua jännitti avata tanssikoulun ovi ja tulla sisään. Yritin keksiä mielessäni niin monta hyvin perusteltua ja järkevää syytä miksi jättäisin oven avaamatta. Jälkeenpäin kuulin, että joku oli jopa kiertänyt korttelia useamman kerran hakeakseen rohkaisua tulla sisään. Olin kuitenkin päättänyt kokeilla. Olinhan usein harmitellut sitä, että lopetin jazztanssin teininä. Poikien muka kiinnostaessa enemmän, hah. Ja sit tuli kaikkee muutakin. Aerobicissa ei sit kuitenkaan ollu sitä jotain samaa kuin jazztanssitunneissa.

Tunnin jälkeen olo oli hämmentävällä tavalla hyvä. Tanssisalin peilistä ei katsonut enää se sama kroppa ja kas!, en saanutkaan enää kevyesti vain taipuen napaa lattiaan lattiavenytyksissä. Liikkeet tuntuivat siitä huolimatta omilta.

Puhumattakaan askelista! Miten mä voisin ikinä saada jalkoja ja käsiä, vielä päätäkin yhdistettyä saatika muistaa niitä askelia. Tätä kaikkea `etpystyä` sisäinen minäni huusi minulle tunnin edetessä. Enkä mä niitä askelia heti osannutkaan. Mutta vähitellen kuitenkin oppi muistamaan ja jostain syvältä kumpusi niitä vanhojakin tuttuja askelia taas mieleen. Mähän en oo unohtanu, oon ollu vain ”hetken” poissa.

Kotiin ajaessani huomasin hymyileväni ja hyräileväni. Olin yltäpäältä hikinen ja punainen. Kotona perhe sanoo, että mee vaan taas tanssimaan, koska sä äiti oot aina sen jälkeen niin hyväntuulinen.

Kyllähän mua myös jännitti tulla Irinan tunnille. Viimeksi kuin nähtiin oltiin jotain 13 vee ja samalla tunnilla ja nyt hän olisi mun ope. Mietin kaikkee ihan liikaa ja vielä sitäkin, mitä se sanoo, kun oon ollut poissa. Tietenkin mä luin kaiken matskun jonka pystyin netistä löytämään.

Mun työkaverit sanoo, että miten sä uskalsit ja voit mennä balettiin keski-ikäisenä! Sanoisin, että nimenomaan se uskaltaminen oli vaikein osuus. Virvan lempeässä ohjauksessa tunnen aina onnistumisen iloa, vaikka olenkin kankea ja kahden vasemman jalan omaava yksilö.

Mä en ennen ollut tanssinut täällä, mutta mut otettiin sen kummemmin aiempia kyselemättä lämpimästi mukaan. Irina sanoo, että tärkeintä on tämä hetki ja keskitytään siihen.

Uskomatonta, että oon oppinut koko koreografian kauden tuntien aikana. Ja jee, taivun jo melkein lattiaan saakka- siis kädet, ei napa- heh. Mutta arvaatkapa kuinka ihmeellistä on törmätä nuoruuden tanssikavereihin sattumalta samalla tunnilla.

Pää nollaantuu parhaiten, kun kiirehtii töistä tunnille.

Sanoisin sulle, että juu kyllä, rohkeutta se vaatii, mutta uskalla! Et tiedä jos et kokeile. Oothan sä selvinny työhaastatteluista, lasten saannista, avantoon menosta, ruotsinkielisistä etäpalavereista vaikka mistä. Tanssi. Se voi nimittäin olla just hyväksi sulle.

Iisi- tunnit teineille ja aikuisille:

Baletti- iisi

Jazz-iisi

Venyttely-iisi