Virva on näkijä, antaja. Ihminen joka kuuntelee ja joka havaitsee. Virva auttaa tanssijoitaan kasvamaan. Virva elää työlleen ja hänen työnsä elää.

Äitini suhtautuu haastattelupyyntöihin nihkeästi. Tällä blogitekstilläni ja elämän mittaisella tuntemisella haluan toivottaa äidilleni hyvää syntymäpäivää ja uskon, että pystyn välittämään hänen ajatuksensa kuvitteellisen haastattelumme merkeissä.

Kuva kotialbumista.

”Virva Kabanovin koulun työskentelyä leimaa maltillisuus ja rauhallisuus sekä tyylikkyys. Yleisön kosiskelu, turha pillastelu on heille vierasta.” -Aamulehden arvostelu 70-luvulta

Mikä on oikea tapa kohdata ihminen tanssityössämme? Hän vastaa ettei opeta. Minä valitsin tanssin ilmaisukielekseni koska en osaa puhua. En opeta tai väitä oppilailleni, että noin tai näin olisi ainoa oikea tapa tehdä. Haen opetuksessani jokaisen henkilökohtaista olemusta ja autan häntä löytämään oman tanssin ja liikunnan palon sisältään. Loppujen lopuksi jokaisen on itse oivallettava omat mahdollisuutensa ja haluttava työstää niitä.

Kuten oppiäitini Ester Naparstok osuvasti sanoi: Elämä ei ole mitään joutsenlampea. Piruetti on aina piruetti ja viides asento aina viides asento. Minä olen kuitenkin iloinen, että tanssi ei enää tarvitse täydellistä piruettia tai viidettä asentoa. Voit olla oma kertakaikkisen upea tanssiva itsesi kolmannessakin asennossa. Tanssi kuuluu kaikille. Se on sanomani tässä elämässä.

Tanssikouluissa on paljon lahjakkaitakin oppilaita, joilta joskus voi odottaa saavutuksia. Mutta vain kovalla sisulla päästään pitkälle, yksin lahjakkuus ei riitä. Tanssin suosiosta kertoo kaikenlaiset jumppaesitykset. Tanssia aloittavalle tai aikoville neuvoksi olkoon, että nuoren alkavan on parasta aloittaa klassillisesta päästä. Näin vastasit aloittavana tanssin opettajana.

Mikä on tanssitaiteen mestarin ajatuksissa noista ajoista muuttunut vai onko mikään?

Periaatteessa mikään ei ole muuttunut. Tietynlainen tavoitteellisuus on kuitenkin huomattavasti kasvanut ja sitä pidän positiivisena seikkana tässä sekalaisessa maailman tanssitarjonnassa.

Korona-viruskaan ei ole saanut sinua laittamaan balettitossuja naulaan. Mitä neuvoja antaisit 90- luvun laman kokeneena ja siitä selviytyneenä nuoremmalle sukupolvelle?

Kaikki kriisit opettavat nöyryyttä. Kokemassani lamassa opin arvostamaan tätä hetkeä ja ihmisiä jotka ovat läsnä. Jouduin taistelemaan tanssikoulustani. Opetin tyttärelleni, että kaikesta voimme tinkiä, mutta ruoasta emme. Jos ei syö hyvin sairastuu ja sairaana menettää toimintakykynsä. Opin myös, että ihminen tarvitsee loppujen lopuksi vähän ollakseen onnellinen. Voidaan sanoa, että opin konmarinoimaan ennen kun siitä tuli hitti.

Olen ylpeä itsestäni ja perheestäni, että selvisimme vuosien kaoottisesta taloudellisesta lamasta ja tanssikoulu pysyi pystyssä. Haluan uskoa, että yhteisöllisyytemme löytyi lamavuosina.

Oppina nuoremmille sanoisin yksinkertaisesti, että elämä kantaa. On hetkiä jolloin epätoivo vaanii, mutta sille ei koskaan saa mielessään antaa valtaa. Nöyryyttä vaaditaan. Opit löytämään todellisen minäsi ja ystäväsi.

En koe katkeruutta ja jossittelu elämässä on kuluttavaa.

Äitini oppeja niin omalle tyttärelleen kuin tanssilapsilleen on tanssitaidon lisäksi elämäntaidon opit. Kuten. Maailmassa on mukavia ja on ikäviä ihmisiä. Se on fakta. Sen vatvominen ei johda mihinkään. Voi ainoastaan keskittyä omaan elämäänsä ja antaa ikävien ihmisten kohtaamisten lipua lävitsesi kuin vesi.

”Virvan elämänasenne ja viisaat ajatukset ovat jättäneet minuun lähtemättömän jäljen. Olen oppinut plien lisäksi sellaista, mistä olen iäti kiitollinen.”- M

Kuva etätunnilta.

Virtuaali Virva ja hänen tuntistriimauksensa. Mitä nuori Virva olisi tästä tulevaisuuden näkymästä sanonut? Kiitos vävyni pääsen kokemaan tätä uskomattomalta tieteiselokuvan kaltaiselta vaikuttavaa työn muotoa. Eihän kukaan olisi moista pystynyt kuvittelemaan. Sitähän olisi ihan luovuttanut yrittäjyyden ajatuksesta jos olisi tiennyt silloin nykyisestä kehityksestä ylipäätään.

Kerrohan vielä jotain mitä sinusta ei välttämättä tiedetä.

Mieheni kuoltua päätin mullistaa elämäni ja muuttaa tyttäreni perheen kanssa modernisti kolmen sukupolven talouteen. Uskalsin vaikka tyttäreni ei olekaan kovin boheemi kodinhengetär. Nyt suunnittelemme jopa rakentaa yhteistä omakotitaloa. Naurua... tai ehkä juuri siksi. Sanonpahan vain, että aikamoista seiskaseiskalta. Elämä on. Tai paremmin: On elämää!!

Äitini on: Hyvä ja lempeä boheemi, oikea taiteilija, vaatimaton työnsä mestari. Ei todellakaan mikään pullantuoksuinen äiti, mutta aina tuoksuu silti hyvälle.

”Kaikki muu paitsi taide on turhaa. Et ole koskaan alaston jos sinulla on edes tippa hajuvettä”- Virva

Korona viruksen johdosta karanteeniajan tunnit pidetään etänä tietokoneen tai älypuhelimen välityksellä. Virvan balettitunti on perjantaisin klo 17-18.

Vähän samanlailla kun eräässä telkkarimainoksessa kerran: Mun äiti tekee teijän äidin tanssitaidon. Kippis äidin valmistamalle, parhaimmalle tanssitaidon tunnille. Hyvää syntymäpäivää ja kevyitä grande jeteitä!

Kuva kenraalinäytösestä.